Hanami 2012, Roihuvuori
Hanami-juhlaa vietettiin tänään 13.5.2012 Roihuvuoren Kirsikkapuistossa.
Hanami (japaniksi ”kukkien katseleminen”) on vuoden tärkein juhla Japanissa.
Juhla ajoittuu kirsikkapuiden kukinnan alkamiseen, joten juhlan ajankohta vaihtelee kevään sääolojen ja kukintapaikkakunnan mukaan.
Lisätietoja Roihuvuori-seuran sivuilta: http://www.roihuvuori.fi/hanami/
Keväinen Tartto tarjosi myös mielenkiintoisen annoksen katutaidetta. Tässä muutamia maistiaisia:
Keväisen Tarton kadulla tuli vastaan entinen poliittinen vanki ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Enn Tarto.
Huoneeni kirjahyllyn takana elää toimistohiiri, joka päätti tänään tulla nauttimaan keväisistä seinäkukista.
Tänä aamuna kantautui ikäviä uutisia Virosta. Ami-täti oli menehtynyt 94-vuotiaana. Juhannuksena rautainen täti olisi täyttänyt 95. Amin muistaa aina iloisena ihmisenä, jolle yksi tärkeimmistä asioista oli huulipuna. Siitä hän ei vielä ollut luopunut vuonna 2007, jolloin Ami päätyi osaksi näyttelyä Old Age – Coming Alone.
Lipstick is something I never give up!
My husband was very good to me. We had a wonderful life. Now I’m here. You never know where life will lead you.
Ehdottomasti lukemisenarvoinen teos vasemmiston tilasta ja ihmiskuvasta. Tommi Uschanovin analyysi on viiltävää.
Näihin kahteen julkaisuun kannattaa ehdottomasti tutustua: Computer Arts Collection Graphic Design & Typography:
Ilman palvelua söisit ruokasi tältä lautaselta. -kampanja oli osa City-lehden ravintolaäänestystä. PAMilla oli myös oma kilpailukategoria Paras palvelu, jonka voitti On The Rocks -ravintola. Mainoksen konsepti ja copy: Mirka Mäntylä. Kuva ja graafinen suunnittelu: Tero Leponiemi.
Vanhan kollegan ja ystävän Ninja Langin kanssa innostuimme luomaan pressaehdokkaiden kaksoisolennoista oheisen kuva… Siitä sitten valitsemaan.
Viikonloppuna kävin katsomassa pikkusiskoani Tarua. Pari ihmistä on viime aikoina kysynyt Tarun sairaudesta ja voinnista. Tarulla on JNCL – juveniili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi. Keskushermoston rappeumasairaus, joka vie ensin näkökyvyn, etenee muuhun hermostoon. Taru on nyt 29-vuotias, asuu kotona vanhempien kanssa, ei pysty enää kävelemään, syömään, kommunikoimaan. Vanhempani ovat onneksi jaksaneet hoitaa, ettei Tarun ole tarvinnut mennä mihinkään laitokseen. Viime aikoina Tarua on tullut ikävä, ei sitä Tarua, jonka tapaa, vaan ikävä on sitä persoonaa, johon ei saa enää kontakti, jota ei enää tavoita – sitä Tarua on ikävä.
Odottiko vene kesää vai oliko tuo sen viimeinen lepopaikka? Surullinen vene kuivalla maalla.
Kellokoskella on yksi Suomen vanhoista ruukeista, joiden alueita kunnostetaan muuhun käyttöön, onneksi. Siellä on avannut juuri ovensa Kinuskilla -kahvila-bistro, josta saa ainakin loistavia makkara-annoksia ja kinuskikakkuja. Lisäksi myynnissä on Johan&Nyströmin kahveja. Lisätietoja löytyy osoittesta: http://www.kinuskilla.fi/